Nuorten hyvinvointi

Vantaalla asuu paljon lapsiperheitä, joten perheiden ja eri ikäisten lasten ja nuorten asioiden tulisi olla etusijalla päätöksenteossa. Ne eivät kuulu kuntatalouden säästölistalle.

Tärkeää on auttaa perheitä selviytymään arjesta niin, että lapsille ja nuorille jää riittävästi vanhempien aikaa ja huomiota. Ongelmien syntymisen ehkäiseminen perheitä tukemalla on kustannusvaikuttavinta lasten- ja nuortensuojelua. Se säästää myös monelta inhimilliseltä tragedialta.

Koulujen tulee olla paikka, jossa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus keskittyä oppimiseen pelkäämättä oman henkisen ja fyysisen koskemattomuutensa puolesta. Koulukiusaamisen kitkemisen tulisi olla keskeinen päämäärä Vantaan koulutuspolitiikassa, samoin kuin muissakin kunnissa. Tähän tarvitaan kaikkien aikuisten tukea, jotta lapset ja nuoret uskaltavat kertoa kokemuksistaan ja saada ajoissa apua kuisaamistilanteissa. Emme tarvitse lisää Koskelan kaverimurhan tapaisia murhenäytelmiä. Tapauksen pitäisi riittää osoittamaan, että kiusaaminen on rikollista väkivaltaa, josta on tultava rangaistus. Myös koulukulttuurin on muututtava niin, ettei ole raukkamaista kertoa aikuisille kaltoinkohtelustaan. Kiusaamismafioista on päästävä eroon.

Vantaalla kouluverkosto on niin tiheä, etteivät kouluverkoston uudelleenjärjestelyt johda ylipitkiin koulumatkoihin ja koulutusmahdollisuuksien supistumisiin niin kuin monissa maaseutukunnissa. Olen etäopetuksen kannattaja ja opiskelijalähtöisesti hyvin toteutettu etäopetus voi tuoda uusia mahdollisuuksia monipuolistaa kurssitarjontaa. Tämä voi tapahtua kunta-, maakunta- ja maarajojen yli. Mikä olisikaan mieluisampaa kansainvälistymistä kuin tehdä opintoja muista maista olevien kanssa samassa oppimisympäristössä. Opetusammattilaisena ja yhteisöllisen oppimisen kannattajana olen sitä mieltä, etteivät avoimet oppimistilat sovellu oppimiseen (kokemukseen perustuva havainto). Lapset ja nuoret tarvitsevat pienet opetusryhmät, joissa voivat rauhassa keskittyä työskentelemään riittävässä ja osaavassa ohjauksessa.

Olen lähipiirissä saanut nähdä, kuinka tärkeä vaihe ihmisen elämässä on pienen lapsen pari ensimmäistä elinvuotta. Ne ovat niin tärkeitä, että kannatan perheiden tukemista kotihoidon mahdollistamiseksi. Sillä voidaan välttää monia kalliiksi tulevia sosiaalisia ongelmia myöhemmin. Äidit ja isät ehtivät tekemään oman panoksensa työelämässä, vaikka olisivatkin kotona pienen tovin lastensa kanssa. Tämän olen kokenut myös omassa elämässäni. Tähän yhteiskunnan on annettava mahdollisuus.

Useammassakin vaalikoneessa oli samoja nuoriin liittyviä kysymyksiä, jotka mielestäni aliarvioivat nuoria ja luovat vääriä käsityksiä nuoruudesta elämänvaiheena. Nämä kysymykset liittyivät huumeiden käyttöön ja seksuaaliterveyteen. Nuoria tulisi suojella huumeiden käytöltä. Mitä enemmän ja mitä helpommin huumeita on saatavilla, sitä useampi jää niihin koukkuun. Siksi tulisi huolehtia, että mahdollisimman harva nuori joutuisi tälle tielle. Sama koskee muitakin addiktoivia aineita alkoholista ja tupakasta/nuuskasta lähtien. Piikityspaikat ja puhtaat neulat ovat tulipalon sammutusta siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan suojaverkot ovat pettäneet ja ollaan luisumassa vääjäämättömään alamäkeen, josta kaikilla ei ole paluuta.

Vaalikoneissa seksuaaliterveyteen liittyvässä kysymyksessä pyydettiin mielipidettä ilmaisesta ehkäisystä nuorille. Seksuaaliterveys on kuitenkin huomattavasti kokonaisvaltaisempi asia kuin ilmainen ehkäisy. Siksi laittaisin veroeurot mieluummin toimintaan, jolla tuetaan nuorten – sekä tyttöjen että poikien – kasvamista vastuullisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi. Tällä voitaisiin myös jossain määrin ehkäistä seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tukekaamme kaikin tavoin vantaalaisia lapsia ja nuoria – meillä kaikilla on siihen mahdollisuuksia jokapäiväisessä elämässämme. He kaikki ovat tukemme ansainneet!

%d bloggaajaa tykkää tästä: