Kuka olen ja mitä teen?

Olen toiminut professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2004. Saman ajan olen asunut perheineni Vantaan Rekolassa, josta on tullut minulle erityisen rakas paikka. Täällä asuu kuin pienessä kirkonkylässä.

Perheeseeni kuuluu puoliso: hän on aktiivinen eläkeläinen erityisopettajan tehtävästään Mikkolan koulussa. Meillä on kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Lapsistamme toinen asuu perheineen pääkaupunkiseudulla ja toinen pysyvästi Yhdysvalloissa. Heidän perheensä pitävät minut kiinni nuorten perheiden arjessa.

Olen itsekin asunut perheineni vuoden Yhdysvalloissa tutkimustyöni vuoksi (Rockville, Maryland). Se aika muutti paljon asennettani monikansallisuuteen ja kansainvälisyyteen. Se myös muutti urapolkuni, mistä olen edelleen kiitollinen minua kouluttaneille amerikkalaisille kollegoilleni. Osasta heistä on tullut läheisiä elämänmittaisia ystäviä, kuin perheenjäseniä. Työni puolesta olen muutoinkin saanut oppia tuntemaan kansainvälisyyden merkityksen meille suomalaisille taloudellisessa, kulttuurisessa ja sosiaalisessa mielessä. Kansainvälisyys on mahdollisuus, ei uhka.

Olen koulutukseltani farmasian tohtori. Erityisaluettani on lääkehoidon turvallinen toteutus eri sote-toimintaympäristöissä (kotioloissa, sairaaloissa, hoivakodeissa). Koulutan tulevia ja töissä olevia farmaseutteja ja proviisoreita pääasiassa sairaaloiden ja apteekkien tarpeisiin. Teen tutkimus- ja kehittämistyötä lääkitysturvallisuuden edistämiseksi eri puolilla Suomea, myös täällä HUS-alueella ja Keusotessa. Siksi tunnen hyvin suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa.

Erityisenä huolenaiheenani on iäkkäiden kohtelu ja hoito. Hoivakotikriisi pysäytti meidät kaikki näkemään iäkkäiden hoidon ja hoivan ala-arvoisen laadun. Asioita ei ole vieläkään saatu korjattua, vaikka jotain edistystä onkin tapahtunut. Itse uskon, että nykyinen suunnitelma sote-uudistukseksi tuo parannusta tilanteeseen. Bisnes edellä toimiminen ei mielestäni sovellu terveyspalvelujen toteutuksen lähtökohdaksi. Toivottavasti edellinen hallituskausi sen meille jo riittävän selvästi opetti.

Sydäntäni lähellä on myös työskentely nuorten opiskelijoiden ja aikuisopiskelijoiden kanssa. Meidän tulee varmistaa, että koulutuksen ja osaamisen rahoitus turvataan: niiden varaan rakennetaan suomalaisten hyvinvointi. Meidän jokaisen tulee pyrkiä tukemaan lapsia ja nuoria heidän elämässään, jotta he saavat ”siivet alleen”.

Maalaistalon kasvattina olen ollut etuoikeutettu näkemään ja kokemaan, miten kaupunki ja maaseutu tarvitsevat toisiaan. Minulle luonnon lähellä eläminen ja asuminen on tärkeää – siitä saamme täällä Rekolassa, muuallakin Vantaalla ja lähialueilla nauttia.

%d bloggaajaa tykkää tästä: